perjantai 10. joulukuuta 2010
Illan rauhaa....
Nyt sitä on taas oltu 2 pvä töissä kaippaa tässä taas pikku hijaa palaudutaan elämään. Kovaa tulee töissä oleen näin joulun alla. Olen kyllä tehnyt selväksi että nyt en pysty ylitöitä tekemään, kyllä saa joku muu tehdä. Olen nyt yksin kotona hyvää se tekee välillä kun ei tarvitse muista huolehtia. Kävin tuossa illalla saunassakin.Join taas jopa yhden sauna siiderin minä kun olen niin kova juomaan kuulemma että muita huolestuttaa mun juominen. Kyllä tästä kannattaakin olla todella huolestunut, kun ei juoma maistu. Sitä olis kyllä tuo kaapissa. Viljokin täs yks päivä kysy että koska sinä äiti oikeen noi kaikki juot. Vastasin että kyllä kai ne joskus tulee juotua. Joulu lahjat on jo kaikille valmiina. Hieno juttu että senkin homman on saanut tehtyä. Laatikot tilaankin tutulta kun en viitsi itte tehdä kun meillä ei niitä paljon muut syö kun minä. En halua pakottaa lapsia viälä niitä syömään kaippa ne sit joskus niitä viälä syö. Pienen joulukinkun tarvis ostaa. Isäni täyttää huomena 82v lähden lasten kanssa sen synttäreille. Äiti täyttikin kesällä jo 82v. Ovat olleet 58v naimisissa kyllä siihenkin paljon mahtuu onnea ja kaippa siinä välillä karikkookin on ollut niin kun kaikissa suhteissa. Eihän sellasta paria ole missä ei välillä nahisteltas tai sit toinen on ihan toisen tossun alla. Kyllä äidillä on siinä nytkin työtä kun on jo monta vuotta ollut omais hoitajana eikä paljon lomia ole pitänyt. Mutta eipä siittä ole mihinkään mennytkään kun ei hakua miestänsä laittaa mihinkään vanhusteen kotiin tai muuhun sellaseen että itse pääsis lomalle. Nyt on Amanda , Josefiina ja Viljo käyneet luistelemassa onneksi toi luistelu paikka on tossa ihan likellä niin pääsevät sinne keskenäänkin meneen jos minä olen viälä töissä. On minulla välillä niiden kanssa aikas rankkaa mutta kyllä ne sitten välillä palkitseekin niin ihanasti. Kaippa tämä ero ottaa niille koville ja kun ei oikeen tiedä miten kaikkiin asoihin suhtautuu. Kunhan me vanhemmat aina ymmärrettäs mikä on lapselle parasta, mutta kaikkea ei voi tehdä lapsen tahdon mukaan. Kati lopetti opiskelut kyllä se minua harmittaa mutta ihmettelin jo sillon sitä alaa mihinkä se luki että kiinnostaako se sitten ihan oikeesti sitä vai onko lienyt taas mennä jonkun muun hössötyksiin. Olen niin onnellinen kun olen saanut Katin taas takaisin väli rikkomme jälkeen. On niin ihanaa kun se sanoo mua äitiksi, se lämmittää niin ihanasti sydäntä <3. Kyllä tämä elämä on niin moni säikeistä että kun ajattelee omaa elämäänsä mitä se on takana päin niin ajattelee että mitä on viälä edessä päin kunhan ei noita suruja olisi enään niin paljon. Tarvisi jo elämän hymyilläkkin. Onneksi olen jo nousemassa sieltä suon pohjalta pikku hiljaa. Rauhaisaa joulun odotusta! <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti